< Takaisin

Brandenburg, Saksa

EM-kilpailut 22.3.-1.4.2006

Saavuimme Brandenburgiin hotellille uupuneina matkasta. Ensimmäisenä ulkomaanhuipuista tapasin Ruotsin Tom Stormin, jonka kanssa rupattelimme tovin ja hän oli erittäin kannustava toivottaen hyvää kisamenestystä.

Pelipaikkana kisoissa toimi myös urheiluhallina käytetty Stahlpalast. Pöytiä oli 21 kappaletta, joista tv-pöytiä kolme.

Torstaina aloitettiin straightilla. Ensimmäinen vastustajani oli nuorten 9-pallon Euroopan mestari, Saksan Thomas Luttich. Alkuhermoilun jälkeen sain pelirytmistä kiinni ja voitin 72-125. Torstaina pelasin vielä toisen pelin ja voitin Tanskan Kasper Kristoffersenin.

Seuraavana päivänä pelasin cuppiin pääsystä Puolan Lopotkoa vastaan. Voitin pelin ja ylsin jopa maagiseen 100 pisteen sarjaan. Cupissa hävisin Saksan Christian Reimeringille. Se siitä!

Ja sitten itse asiaan... Lauantaina 25.3.2006 alkoi 8-pallo. Ensimmäisellä kierroksella tuli vastaan kovana pelaajana tunnettu, paljon urallaan saavuttanut Ruotsin Tom Storm. Oma peli lähti heti hyvin käyntiin ja menin jopa 7-4 johtoon. Tiukkojen tilanteiden jälkeen voitin pelin 8-6 ja sain rutkasti itseluottamusta. Seuraavat kolme peliä voitin melko reilusti.

Cupin toisella kierroksella sain vastaani Ruotsin Erik Weiseliuksen, joka muistetaan esim. Tampereen Eurotourin voittajana. Voitin pelin 8-6. Olin tyytyväinen aloituksiini ja lyönti tuntui niin hyvältä, ettei voi lyödä ohi.

Seuraavaksi suuri haaveeni toteutui ja pääsin pelaamaan maailman nopeimmaksi kutsutun maltalaisen kanssa. Johdin reilusti 6-1, mutta ennen kuin huomasinkaan, Tony Drago oli tullut melkein tasoihin. 6-5-tilanteessa kepistäni irtosi nahka lyönnin aikana. Se jäi pyörimään pöydälle ja ehdin vain toivoa, ettei se osu palloihin. Huh! Kaivoin laukustani varashaftin ja tein partin. Voitin pelin ja ensimmäinen henkilökohtainen EM-mitali varmistui. Jes! :)

Tämän jälkeen koitti välipäivä, mikä oli aika erikoinen ratkaisu kilpailun johdolta. 9-pallossa aloitettiin alkupelit. En ollut itse mukana pelaamassa, joten seurailin muiden suomalaisten pärjäämistä.

Torstaina avasin silmäni täynnä toivoa... Hih! Lähdimme "Miksan" kanssa kävelylle tuulettamaan tuntemuksia ennen peliä. Tällä kertaa vastaan oli asettumassa hallitseva Euroopan mestari Alex Lely. Omat fiilikset olivat korkealla ja odotin peliä innolla. Peli alkoi omalta kohdaltani vähän vaisusti ja Lely johti jo 3-0. Saatuani ensimmäisen erän oma pelini lähti käyntiin ja sen tajusi myös vastustaja. Olin huomaavinani pientä epävarmuutta yleensä niin varman Lelyn otteissa. Tiukkojen vääntöjen jälkeen peli päättyi edukseni 10-8. Edessä oli enää finaali.

Finaaliin sain parikseni saksan Oliver Ortmannin, joka on voittanut urallaan jo lähes kaiken mahdollisen. Alku oli taas hankalaa eikä lopussakaan kiitos seissyt. Toisin sanoen pelasin hyvin, mutta "Ortti" oli hieman onnekkaampi esim. aloituksissa. Annoin kuitenkin hyvän vastuksen, ja tuloksena 8-10 turpiin. Olen kuitenkin todella tyytyväinen: paras henkilökohtainen sijoitukseni arvokisoissa.

Kokonaisuudessaan pelasin hyvän turnauksen, itse asiassa parhaan ikinä. Kokemusteni perusteella kansainvälisissä kisoissa vallitsee hyvä tunnelma pelaajien välillä. Tästä esimerkkinä Dragon ja Lelyn vilpittömät onnittelut sekä huumorilla höystetyt kommentit pelien jälkeen. Toisin kuin muussa urheilussa myös ruotsalaiset huutavat kovasti Suomen puolesta.

Reissu oli antoisa ja vaikka Blue 1 -lennoilla ei käteinen kelpaa, onneksi edessä istuu aina yksi tangokuningas, jolta löytyy luottoa. Kiitos, Jari!

Aki

< Takaisin

 
Saavutukset Trickshotit ja muut videot Kuvat Tiedotteet ja uutiset Tukijat 

< Takaisin pääsivulle




Aki Heiskasta tukee mm.
Scene Group Oy